Vieras näppäimistöllä

Eilen illalla käydessämme Nanon kanssa vielä nopeasti pihalla, huomasin pientä lumihöttöä satavan taivaalta. Autojen katot olivat pienen lumikerroksen peitossa vielä aamullakin ja maassakin oli paikoitellen pieni valkoinen kerros. Toivottavasti saan vielä ihastella syksyä jonkin aikaa. Aloitinkin viime viikolla kutomaan lämpöisiä töppösiä saunareissuille ja villasukkien korvaajaksi. Niistä uupuu enää napit, joten pian saankin ne käyttöön ja paremmin kuvatuksi.


Syyslomani on alkanut mukavasti rentoutuen, olen katsellut nettitv:stä Kadonneen jäljillä-ohjelman jaksot ja vollottanut etsijöiden kanssa silmäni päästä.:D Kanadan Esko oli pahin. Myös joku muu tykkäsi katsella ohjelmia kanssani:


Nano The Tovhan se siinä kissailee.:D Nano tykkää pötkötellä tuossa näppäimistön edessä ja katsella ikkunasta ulos, kun omistaja datailee. Ihana mötkäle <3

Let The Dream Come True

Minusta syksy on vuodenajoista ylivoimaisesti paras, vaikka se usein on hyvinkin sateinen. Syksyssä parasta on ehdottomasti aurinkoiset vapaapäivät, jolloin syksyinen väriloisto on parhaimmillaan. Silloin, kun tekisi mieli ottaa muutama kuva, kamera päättää lagittaa tai olen unohtanut ladata patterit, koska laturi on jossain piilossa. Vaikka kamera toimisikin moitteettomasti, kuvat ovat mitäänsanomattomia. Siksi haluaisinkin varmistaa, että kuvista tulisi joka tapauksessa loistavia. Olen siis himoinnut jo jonkin aikaa digijärjestelmäkameraa, ja sen aion itselleni saada. Nykyinen kamerani tosin toimii hyvin, mutta turhamainen kun olen, haluan parempaa.:D

Himoani ei helpottanut yhtään, kun näin Hobby Hallissa tarjouksessa digijärkkärin suunnattu juuri minun tarpeisiin. Kamera on täydellinen aloitteleville kuvaajille ja myös edistyneemmille, joten kuvaamisesta innostunut isänikin voisi hyötyä tulevasta vauvastani. Kamera on Nikonin D3000-malli, jos jollakulla on kamerasta jotain mielipidettä, niin kertokaa se toki myös minulle!


Sanomattakin on selvää, että neulekuvatkin olisi paljon parempaa laatua.:D

Jomotus

Musiikkia opiskeltaessa, lukujärjestykset eivät ole lukion kanssa samanlaisia, vaan viikko näyttää rennolta. Kuitenkaan viikot eivät ole rentoja, vaan luppoajat täyttää oman instrumentin ja sivusoittimien harjoittelu. Tänään sainkin itseni raahattua koululle harjoittelemaan, koululla harjoittelu sujuu minulta paljon paremmin, siellä kun ei ole mitään "muka tärkeämpää" tekemistä. Kotona helposti huomaa jynssäävänsä ikkunoita viidettä kertaa saman kuukauden aikana.:D Tänään harjoittelu olikin antoisaa, ja tekniset asiat alkoivat lutviutua omille paikoilleen. Teoriakin on näin vanhemmiten ihan äärimmäisen mielenkiintoista, nuorempana se oli maailman kamalinta ja tylsintä. Tänään sainkin ihan mielettömän kiinnostavaa teoriaopetusta sointujen saloista. Koulupäivän jälkeen suunnistin pariksi tunniksi töihin, mikä tuntui äärimmäisen tuskaiselta jomottavan pääsäryn vuoksi. Ajattelin sen kaikkoavan kahvikupillisella, mutta turhaan.

Jomotusta on edelleen, pienenevässä määrin, mutta silti. Syynkin kyllä tiedän, yritämme poikaystäväni kanssa lopettaa tupakoinnin, ja vaikka kuinka kerroin lopettamisen olevan minulle helppo nakki, tuskat tuntuvat. Eilen olin erittäin väsynyt ja kiukkuinen, ja väsymys jatkuu myös tänään. Onneksi tuemme poikaystäväni kanssa toinen toisiamme, joten tämä tulee olemaan helpompaa, kuin yksin kärsiminen. Haluan pyytää anteeksi ymmärtäväiseltä ja rakkaalta Tuukalta, joka on joutunut kärsimään vittuiluani ja tiuskimistani. Yritän olla vähän ymmärtäväisempi myös sinua kohtaan.

Tilannetta ei auta yhtään se, että asustelememme pienessä yksiössä, vaikka molemmilla omat asunnot ovatkin. Omalle rentoutumiselle on välillä vaikea löytää aikaa ja paikkaa, mutta lenkki Nanon kanssa tai uni ovat olleet kyllä parhaita ja helpoimmin saavutettavissa olevia rentoutuksia.:)

Vuosikatsaus

Tässä onkin hurahtanut todella pitkä aika ilman kirjoittelua, pari hyvää tekstipohjaakin olen viimeisen kirjoituksen jälkeen tehnyt, mutta nekin ovat vain jääneet arkistoihin lojumaan. Mutta josko tämä taas tästä.:D

Voisinkin aloittaa tämän pienellä vuosikatsauksella.:D Elikäs;
Viime lokakuussa sain opiskelupaikan Jyväskylän ammattiopistosta, muusikkolinjalle, ja sen parissa olen tämän kouluvuoden ahertanut. Kemianopinnot etenevät hitaasti, mutta etenevät kuitenkin. Minulla ei ole kiirettä kemistintutkinnon kanssa, joten teen sitä muusikko-opintojen parissa sitä mukaan kuin musiikki antaa myöden.
Viime joulukuussa pitkä suhde loppui, ja hetken aikaa olin ulalla. Tutustuin uudestaan pitkäaikaiseen ystävääni, ja se ystävyyssyhde onkin nyt erittäin tärkeä. Vanhan ystävän kautta sain myös uuden, näiden kahden kanssa onkin ollut hulvatonta juurikin viime joulukuussa.:D
Keväällä muutin uuteen yksiöön lähemmäksi koulujani. Asuntoni onkin ihan mahtipaikalla Nanoa ajatellen, koirapuisto ja mahti lenkkeilymahdollisuudet ovat hissimatkan päässä.
Kesällä taas matkustelin paljon Keski-Suomen ja Savon väliä, tuli tutustuttua uusiin appivanhempiinkin.

Neuleet ovat jääneet, muutamia lapasia yms. lukuunottamatta, mutta näin syksyn tullen aina alkaa tehdä mieli kutoa, joten saa nähdä, josko jotain valmistuisikin.

Nano täytti elokuussa huikeat 1 vuotta! Neiti onkin erittäin energinen, ja leikkikaveriksi pyydetään monen monta kertaa päivässä. Nanotsulla on tainnut tänään alkaa toiset juoksut, joten vähän väsyneempi neiti tällä hetkellä on, mutta kyllä se energia sieltä hetkittäin kuitenkin löytyy.:)


Elvyttelen tämän blogin taas henkiin, ja täältä voikin sitten seurailla Nanon ja minun elämää.:)