Jomotus

Musiikkia opiskeltaessa, lukujärjestykset eivät ole lukion kanssa samanlaisia, vaan viikko näyttää rennolta. Kuitenkaan viikot eivät ole rentoja, vaan luppoajat täyttää oman instrumentin ja sivusoittimien harjoittelu. Tänään sainkin itseni raahattua koululle harjoittelemaan, koululla harjoittelu sujuu minulta paljon paremmin, siellä kun ei ole mitään "muka tärkeämpää" tekemistä. Kotona helposti huomaa jynssäävänsä ikkunoita viidettä kertaa saman kuukauden aikana.:D Tänään harjoittelu olikin antoisaa, ja tekniset asiat alkoivat lutviutua omille paikoilleen. Teoriakin on näin vanhemmiten ihan äärimmäisen mielenkiintoista, nuorempana se oli maailman kamalinta ja tylsintä. Tänään sainkin ihan mielettömän kiinnostavaa teoriaopetusta sointujen saloista. Koulupäivän jälkeen suunnistin pariksi tunniksi töihin, mikä tuntui äärimmäisen tuskaiselta jomottavan pääsäryn vuoksi. Ajattelin sen kaikkoavan kahvikupillisella, mutta turhaan.

Jomotusta on edelleen, pienenevässä määrin, mutta silti. Syynkin kyllä tiedän, yritämme poikaystäväni kanssa lopettaa tupakoinnin, ja vaikka kuinka kerroin lopettamisen olevan minulle helppo nakki, tuskat tuntuvat. Eilen olin erittäin väsynyt ja kiukkuinen, ja väsymys jatkuu myös tänään. Onneksi tuemme poikaystäväni kanssa toinen toisiamme, joten tämä tulee olemaan helpompaa, kuin yksin kärsiminen. Haluan pyytää anteeksi ymmärtäväiseltä ja rakkaalta Tuukalta, joka on joutunut kärsimään vittuiluani ja tiuskimistani. Yritän olla vähän ymmärtäväisempi myös sinua kohtaan.

Tilannetta ei auta yhtään se, että asustelememme pienessä yksiössä, vaikka molemmilla omat asunnot ovatkin. Omalle rentoutumiselle on välillä vaikea löytää aikaa ja paikkaa, mutta lenkki Nanon kanssa tai uni ovat olleet kyllä parhaita ja helpoimmin saavutettavissa olevia rentoutuksia.:)